Rahapelaaminen – tai kenties osuvammin ja vastuullisemmin ilmaistuna uhkapelaaminen – on viime vuosina ollut kuuma peruna suomalaisessa poliittisessa kentässä. Kaikki tietävät, että Veikkaus-varoilla rahoitetaan paljon esimerkiksi kulttuuria, urheilua ja mielenterveystyötä, joten ei ole sinänsä ihme, että kesti niin kauan ennen kuin yhtälön haittapuolet ja ongelmat viimein nousivat esiin ja kansan tietoisuuteen.
Tekstissä käsittelemme sekä uhkapelaamisen tämän hetkistä tilannetta Suomessa että sen mahdollisia kehityssuuntia.
Veikkauksen monopoli
Suomen valtiolla on monopoliasema useilla eri toimialoilla. Eniten kansaa puhuttavat yksinoikeustoimijat ovat epäilemättä vahvoja alkoholijuomia ainoana Suomessa myyvä Alko sekä uhkapelien toimeenpanosta yksin vastaava Veikkaus. Tässä tekstissä keskitymme ennen kaikkea Veikkaukseen, jonka yksinoikeusasema ei ole viime vuosina enää ollut läheskään niin selkeä kuin mitä ennen. Jopa Euroopan Unionissa asti on puitu hanakasti suomalaisen järjestelmän toimintaedellytyksiä ja laillisuutta. EU-lainsäädännön puitteissa ainoa oikeutus valtiolliseen uhkapelimonopoliin on se, että järjestelmän katsotaan edesauttavan pelaamisen vastuullisuutta.
Viime aikoina tapetilla on siis ollut ylipäätään suomalaisen yksinoikeusjärjestelmän toimivuus ja tarpeellisuus. Monien – eikä vähiten Veikkauksen itsensä – mielestä valtion omistuksessa oleva yritys on tällä hetkellä mahdottomassa välikädessä. Veikkauksen pitäisi samanaikaisesti takoa vuosittain miljardien tuottoja sekä panostaa entistä tiukemmin vastuullisuuteen. Tilanne on vaikea, sillä ison osan tuotoista arvioidaan tulevan nimenomaan Suomen arviolta peräti 112 000 peliongelmaiselta. Kysymyksenä siis onkin, millä tavoin rahapeliongelmaa voi hoitaa entistä tehokkaammin ilman, että rahapeleistä saadut tuotot romahtavat.
Suomessa on jo vuosikausia korvamerkitty Veikkauksen uhkapeleillä keräämiä tuottoja lukuisille eri järjestöille. Monet ovat kuitenkin viime vuosina esittäneet näkemyksen, että uhkapelituotot pitäisi ennemmin tulottaa suoraan valtion kassaan. Valtion kassasta rahat voisi sitten helpommin suunnata kohteisiin, jotka kulloisessakin yhteiskunnallisessa tilanteessa tuntuvat ajankohtaisilta ja tarvitsevat tukea. Veikkauksen laajaa edunsaajien joukkoa puolestaan on kulisseissa käsketty puhumaan hanakasti kotimaisen monopolin puolesta.
Huomionarvoista on, että Veikkauksen niin sanottuun yleiseen hyvään keräämät rahat eivät EU-lainsäädännön mukaan tosiaan riitä perusteluksi yksinoikeuden saamiselle. Näistä syistä – ja kasvavasta paineesta johtuen – Veikkaus onkin joutunut siivoamaan toimintaansa viime vuosina. Vuoden 2020 loppuun mennessä yritys vähensi noin 40 % kaikista hajasijoitetuista pelikoneistaan, joita kannettiin näin ollen kaupoista ulos. Samalla automaateissa otettiin käyttöön tunnistautumisjärjestelmä, jonka myötä peliongelmia on helpompi suitsia – jos siis näin ylipäätään itse haluaa tehdä.
Yksinoikeusjärjestelmän vaihtoehdot
Vaikka peliongelman kanssa pärjääminen olisikin nyt keskimääräisesti aiempaa helpompaa, ei tämä ole suoraan ratkaissut pelaamisen mukanaan tuomia ongelmia – eikä valtion heikkenevän budjetin tilannetta. Jos Veikkaus-tuotot laskevat, tarvitsee hallituksen kaivaa esiin paljon rahaa esimerkiksi taiteen ja urheilun aloille. Se on helpommin sanottu kuin tehty.
Maailmalla on yksinoikeusjärjestelmän lisäksi kaksi muutakin mallia, joista toisesta on viime vuosina saatu uhkapelaamisen maailmassa yhteiskunnallisesti varsin myönteisiä tuloksia. Nämä mallit ovat Ruotsissakin käytössä oleva lisenssimalli sekä suoraan vapautettu markkina. Näitä, sekä mahdollisesti Suomeen parhaillaan suunniteltua mallia tarkastelemme seuraavaksi.
Vapautettu markkina ja villi länsi
Täysin vapaat uhkapelimarkkinat eivät välttämättä kuulosta kovin hyvältä monenkaan korvaan. Suomalaisen järjestelmän voitaisiin itse asiassa todeta vastaavan vapaita uhkapelimarkkinoita monilta osin. Ulospäin pelaamista ei ainakaan vielä toistaiseksi ole estetty, vaan netissä ulkomaalaisilla nettikasinoilla ja vedonlyöntisivustoilla pelaaminen on edelleen täysin luvallista. Ainoastaan ulkomaisten nettikasinoiden mainostaminen on Suomessa laissa kiellettyä.
Jos markkinat vapautettaisiin täysin, mullistaisi se tilanteen kotimaisessa pelikentässä. Jatkossa pelimainoksia näkyisi varmasti paitsi sanomalehdissä, myös kadunvarsilla. Tämä tuskin suoraan itse palvelisi kotimaisen yhteiskunnan tarpeita.
Lisenssijärjestelmä ja turvallinen nettikasino
Ruotsissa jo käytössä oleva lisenssijärjestelmä muistuttaa hieman vapaan markkinan mallia, mutta siinä valtio lyö näppinsä peliin päästäkseen osingoille. Toisin sanottuna mahdollista suomalaista lisenssijärjestelmää hallinnoisi hallituksen määrittämä toimielin, jonka tehtävänä olisi ottaa vastaan ulkomaisilta toimijoilta saamiaan pelien toimeenpanoon liittyviä lupahakemuksia. Luvalliset toimijat saisivat täten mahdollisuuden tarjota pelejään suomalaisille täysin laillisesti lisenssimaksujen ja mahdollisten veronkannollisten kulujen hinnalla.
Lisenssijärjestelyn myötä hallitus voisi säädellä paremmin Suomeen tarjottavien pelipalveluiden sisältöä ja esimerkiksi niiden tarjoamia bonusetuja. Ruotsalaiset pelaaja-asiakkaat esimerkiksi voivat tänä päivänä lunastaa ainoastaan yhden kasinobonuksen kultakin yksittäiseltä pelien toimeenpanijalta. Myös tämän järjestelyn on tarkoitus helpottaa vastuullisuudessa, jotta pelaajia ei liiaksi rohkaistaisi pelaamaan.
Turvallinen nettikasino ei ole itsestäänselvyys, mutta sellaisia löytyy tästä osoitteesta. Toistaiseksi uhkapelaamisesta kiinnostuneille ei siis ole olemassa tarjolla suomalaista lisenssiä, mutta EU:n sisältä peräisin oleva Maltan peliviranomaisen myöntämä lisenssi takaa sekin suomalaisille turvallisen kokemuksen ja verovapaat voitot.
Suunniteltu uusi malli
Vaikka moni uhkapelaamiseen perehtynyt puhuukin tällä hetkellä lisenssijärjestelmän puolesta, on hallituksen suunnalta kuultu viime aikoina hyvin erilaisia suunnitelmia. Viime vuosina hallitus on muun muassa pyrkinyt selvittämään, kuinka olisi teknisesti mahdollista estää niin sanottua ulospäin pelaamista. Yrityksenä on siis ollut enemmänkin Veikkauksen toimintaedellytyksien turvaaminen muuttuvassa maailmassa kuin muuttuminen itse ajan mukana.
Ulospäin pelaamista hallitus pyrkisi toteuttamaan ilmeisesti ensisijaisesti ulkomaille suuntautuvien maksutapahtumien estämisellä – tai vaihtoehtoisesti pelivoittojen kotiuttamisen hankaloittamisella. Kantavana ajatuksena ilmeisesti on, että jos suomalaisilta mahdollisimman tehokkaasti kielletään kansainvälisten pelipalveluiden käyttö, saadaan pelaajat paremmin kanavoitua kotimaisten palveluiden pariin. Lisenssijärjestelmän puolesta puhuvien mielestä kyseessä olisi kuitenkin askel kohti yksilövapauden rajoittamista. Ajatus internetin rajoittamisesta ei kuulosta modernin oikeusvaltion toiminnalta.
Lopuksi
Toistaiseksi on epäselvää, miten suomalainen pelilainsäädäntö tulee muuttumaan. Kenties kaikista toimivinta olisi nimenomaan lisenssijärjestelmään siirtyminen ja samalla suomalaisen Veikkauksen toiminnan vapauttaminen. Valtion yritys voisi uudessa järjestelmässä viimeinkin alkaa keskittyä rehellisesti tuottojen hankkimiseen ja viedä omia korkealaatuisia pelipalveluitaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Ruotsalaisia menestyneitä pelialan yrityksiä on jo olemassa runsaasti, eikä ole mitään estettä sille, miksei Veikkauskin voisi kerätä mainetta, kunniaa ja ennen kaikkea mammonaa myös ulkomailta.