Hei kaikki, nimeni on Addison. Minua järkyttää edelleen se, mitä isäni teki minulle, kun olin 16-vuotias.
Katsokaas, äitini jätti minut ja isäni, kun olin 8-vuotias. Äiti asuu toisessa osassa maata ja on sieltä yhteydessä meihin. Avioeron jälkeen isäni oli täysin kadoksissa. Hänellä oli vaikeuksia selvitellä tunteitaan ja kasvattaa minua, joten yritin parhaani mukaan auttaa häntä kaikessa – kotityöt, ruoanlaitto ja jopa työnhaku. Pikkuhiljaa hän parani, löysi töitä ja näytti onnelliselta. Elämämme oli täydellistä. Hän auttoi minua matematiikassa, kun minulla oli vaikeuksia siinä ja minä jopa autoin häntä korjaamaan moottoripyöräänsä autotallissa. Muutama vuosi sitten hän sai ison ylennyksen ja asiat alkoivat muuttua.
Me molemmat olimme innostuneita hänen ylennyksestään, koska se tarkoitti, että voisimme mennä lomalle ja ehkä jopa matkustella hieman. Mutta emme saaneet tehtyä niistä mitään, koska eräs henkilö astui kuvioon. Yhtenä iltana, kun olimme hengailemassa autotallissa, isäni kertoi löytäneensä uuden naisen ja aikoi mennä naimisiin hänen kanssaan. Ensin minua kauhistutti, koska en edes tiennyt, että hän tapaili jotakuta. Mutta päätin tukea häntä. Minun pitäisi olla iloinen siitä, että hän on onnellinen. Sitten hän kertoi minulle, että tämä nainen muuttaa meidän luoksemme. Minulla tulisi nyt olemaan äitipuoli. Jos olisin silloin tiennyt, kuinka paha hän on, ehkä olisin voinut estää kaiken.
Olin aluksi niin hermostunut. Entä jos hän muuttaa suhdettamme? Mutta sitten ajattelin, että kuinka kauhea hän voi olla, jos isäni rakastui häneen? No, sitten kävi ilmi, että isälläni ei ole paras naismaku. Nainen muutti ja toi mukanaan järjettömän määrän tavaroita – hänellä oli varmaan kaksikymmentä laatikkoa pelkästään vaatteita. Isäni pyysi minua siirtämään omia vaatteitani, jotta hänellä olisi tarpeeksi kaappitilaa. Ensimmäiseksi minua mietitytti, kun hänellä ei ollut työtä. Hän asui luonamme, eikä edes auttanut meitä kotitöissä. Hän sanoi minulle, että hänen huoneensa näyttää sotkuiselta ja että minun pitäisi siivota se. Sitten hän istui ja katsoi tosi-tv-ohjelmia ja valitti siitä, kuinka huonoa jälkeä teen. Hän alkoi kysellä isältäni rahaa ja käytti ne ostaen kaiken maailman naurettavia asioita! Hän osti koiran ja noin viikon kuluttua hän kyllästyi siihen käskien minua huolehtimaan siitä. Hän osti kalliita mekkoja, joita hän ei koskaan käyttänyt. Minua alkoi kyllästyttää. Kun olimme kahdestaan kotona, hän nalkutti minulle koko ajan. Sanoen, että olet jo 16, ehkä sinun pitäisi löytää työpaikka ja auttaa isääsi sen sijaan, että olet tekemättä mitään koulun jälkeen. Päätin, että nyt minulle riittää, ja minun pitäisi puhua tästä asiasta isälleni.
Sitten se ilta koitti. Isäni tuli kotiin illallisen aikaan, jonka minä olin tehnyt kuten aina, mutta tämä nainen sanoi, että ruoka on kylmää ja että voisin edes yrittää tehdä siitä maukkaampaa. Olin juuri sanomassa hänelle vastaan, kun hän kertoi naurettavasta ideasta isälleni – hän sanoi: ”Kulta, eikö tämä talo ole hiukan liian pieni meille kaikille? Mielestäni meidän pitäisi hankkia isompi. Kuulin, että Sally on myymässä taloaan, joka olisi täydellinen. ” Isäni huokaisi ja sanoi, ettei hänellä ole rahaa. Tämän jälkeen äitipuoleni ehdotti, että meidän pitäisi sijoittaa minun opiskelusäästöt uuteen taloon! Isäni tietysti kertoi hänelle, että niin ei tule tapahtumaan, mutta ilmeisesti hän oli valmistautunut isäni reaktioon ja pudotti uuden pommin. ”Olen raskaana!” hän huusi jännityksestä. Se oli sitten siinä. Näin hän sai isäni suostumaan ehdotukseensa. Hajosin totaalisesti ja sanoin isälleni, että tässä ei ole mitään järkeä ja että tuo nainen on kamala, eikä hän edes tee mitään. Ei auta kotiaskareissa, eikä hänestä ole hyväksi äidiksi. Hän alkoi itkeä, joten nyt minä näytin isäni silmissä julmalta. Isäni suuttui niin, että hän sanoi minulle: ”Kuinka kehtaat kohdella raskaana olevaa vaimoani tuolla tavalla?” ja ehdotti, että minun pitäisi muuttaa pois.
Olin niin raivoissani, että muutin pois viikon sisällä. Joten elelin sitten pienessä kämpässä 16-vuotiaana ja tein kahta työtä saadakseni ruokaa pöytään. Sain säästettyä hieman, jotta pääsisin ehkä joskus vielä kouluun, vaikka se ei edes ollut kaikista turhauttavinta tässä koko tilanteessa. Muutaman kuukauden päästä isäni rupesi soittelemaan ja valittamaan äitipuolestani, jolla alkoi olla epäilyksiä vauvansaannin suhteen ja että kohta tulee vararikko, jos hän käyttää niin paljon rahaa. Halusin lyödä luurin korvaan, mutta yhden kerran hän soitti ja itki kuin pikkupoika. Hän kertoi saaneensa potkut töistä ja äitipuoleni halusi erota. Ajattelin, että tottakai hän haluaa. En tietenkään sanonut sitä, koska se satuttaisi isääni vielä enemmän. Pyysin hänet asumaan luokseni, kunnes asiat saataisiin järjestettyä. Kun he sitten erosivat, niin isäni pyysi minulta tekosiaan anteeksi ja minä annoin.
En tiedä, tuleeko tästä helppoa, mutta eiköhän asiat jotenkin taas palaa ennalleen. On ainakin yksi asia, minkä tämä koko soppa opetti minulle. Muista aina arvostaa läheisiäsi, jotka ovat tukenasi huonoina aikoina. Sitä se perhe on ja vaikka isäni satutti minua, niin tuota neuvoa minä aion jatkossa noudattaa ja varsinkin silloin, kun pikkuveljeni syntyy tähän maailmaan.
Lähde: Dear Diary
Kuva: Unsplash