Koti Uutiset Lukijat kertovat: Sanoin hoidolle puolitosissani tulevani kylään ja sitten mentiin

Lukijat kertovat: Sanoin hoidolle puolitosissani tulevani kylään ja sitten mentiin




Lukijamme kertoi ysärikokemuksensa, jossa kaivattiin toimintaa tylsään perjantai-iltaan:

Kaikki kaverit olivat töissä tai jossain muualla. Otti pannuun, koska menojalkaa olisi vipattanut ja ei huvittanut yksin lähteä minnekään. Edellisenä kesänä olin tavannut mukavan naisen työkaverin kotibileissä, mutta tyypillistä tuuriani oli, että hän asui yli sadan kilometrin päässä. Toki kävin hänen luonaan pari kertaa sen jälkeen, mutta ei oltu pidetty yhteyttä pariin kuukauteen. Päätin kuitenkin soitella hänelle ajan kuluksi.

Juteltiin siinä, kello oli jotain jälkeen yhdentoista illalla. Kuulin äänestä, että hän oli jo kevyessä nousuhumalassa, joten vein keskustelua astetta härskimpään suuntaan. Välimatkan takia heitin puoliksi vitsillä tulevani kylään, johon sain suoran vastauksen.

Ei yhtään hullumpi idea! hän sanoi.

Kai sä ymmärrät, että jos mä lähden sinne hornaan asti keskellä yötä, niin mä haluan pitää hauskaa sun kanssa, vastasin.

Ehkä! kuului pirteä vastaus.

Ei kait siinä sen ihmeempää kuin puhelu päätökseen, känny laturiin edes hetkeksi, vaatteet pois ja suihkuun, parempaa päälle. Kello oli muutamaa minuuttia vaille puolen yön. Viimeinen pitkän matkan bussi menisi 40 minuutin kuluttua. En olisi ehtinyt ensimmäiseen lähtöpaikkaan, joten otin selvää bussin välipysäkeistä ja soitin taksin. Ehdin ajoissa edelle.

Matkalla soitin pariin kertaan ja ihan hilpeällä mielellä tuntui nainen olevan. Oli pakko säästää puhelimen akkua, joten ei puhuttu kauaa.

Perillä otin taas taksin alle, vaikka matkaa olikin vain reilut kaksi kilometriä. Päästyäni talon pihalle soitin naisen puhelimeen, ei vastausta. Kerrostalon ovi oli lukossa. Soitin monta kertaa, ei mitään. Mietin vaihtoehtoja – joko hajotan rapun oven lasin tai jatkan soittamista. Ovessa oli jokin kiinteistöhuollon tarra ja numero. Soitin siihen ja selitin, että ei ole ulko-oven avainta, mutta kotiavain on. Puhelimen toisessa päässä puhunut äijä oli selvästi vähän ärtyneen oloinen, mutta sanoi tulevansa paikalle.

Mieleen tuli, että se ukkohan saattaa tarkistaa, asunko oikeasti tässä. Soittelin siinä tauotta myös naiselleni, joka sitten lopulta vastasi aivan pöpperössä ja humalaisena. Pirautin äkkiä takaisin huoltoon ja peruin pyynnön. Ukko löi luurin korvaan 🙂

Olin aika kylmissäni, koska talviaikaa elettiin, mutta se unohtui päästessäni perille. Voi sanoa, että kivaa oli ja peitto heilui sen yön aikana. Jälkikäteen kuitenkin kirosin, kun kyydit, paikalliselta grilliltä ostamani aamupala ja lounas kotikaupungissa verottivat lompakkoani lähes 400 markan edestä. Kalliit panot!

Terv. ei-niin-tavallinen perjantai

Kuvituskuva: Pixabay





VIIHDEUUTISIA

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here

- Mainos -

SUOSITUIMMAT


Jatkamalla tämän sivuston käyttöä sitoudut käyttämään evästeitä. Lue lisää

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta saisit parhaan mahdollisen selauskokemuksen. Tallennamme laitteellesi aika ajoin pieniä datatiedostoja, joita kutsutaan evästeiksi (cookies).

Sulje