Lukijamme kertoi tarinan ysäriltä, jolloin hänen oli kertakaikkisen pakko päästä katsomaan jääkiekko-ottelua:
Ysärillä sattui kerran tilanne, että kauden viimeinen matsi saattoi olla edessä ja se vain oli pakko nähdä livenä. SM-liigan finaalit olivat kuumimmillaan ja kiekkobuumi vallitsi Suomessa. Oma joukkue oli mukana.
Lähdin viimeisellä bussilla paikan päälle jonottamaan lippua ja kello oli paikalle tullessa kaksi yöllä. Muutamat harvat ohikulkijat ihmettelivät, kun istuin maassa ja nojasin lippuja myyvän talon oveen. Oli ihan saakelin kylmä. Kirosin liian aikaista paikalletuloa, koska ketään muita ei näkynyt. Seuraavat tulivat vasta puoli kuuden aikaan, sain siinä samalla juttuseuraa.
Seitsemältä oli vielä tunti ovien avaamiseen. Tien toisella puolella oleva kioski aukesi minuutilleen seitsemältä ja joku tuli sieltä yllättäen termoskannun ja kahvimukien kanssa tarjoamaan lämmikettä ensimmäisille jonottajille. Olin umpijäässä, pientä flunssaakin oli ilmassa. Inhosin kahvia, mutta nielin silti pari kulausta mustana että olo paranisi edes vähän.
Lopulta lipputalon ovet aukesivat ja odotettavaa oli enää tunti sisätiloissa. Ihmisiä alkoi kertyä ja jono oli taatusti lähes sadan metrin mittainen juuri ennen avaamista. Teki mieli huutaa jonon perälle, että ostaako joku keulapaikan korvausta vastaan, mutten tohtinut ottaa riskiä. Vaihtoehtona olisi tuolloin ollut napata piletti puhelimen kautta.
Vitutus oli äärimmäinen, koska takkiin tuli ja kausi oli siinä. Kaiken lisäksi sain äkäisen flunssan yöllisestä reissustani. Seuraavana aamuna sain kuitenkin hieman balsamia haavoilleni, kun huomasin isäni teippaaman sanomalehden sivun huoneeni oven toisella puolella. Siinä oli mahtavat tsemppiterveiset joukkueelleni.
Terv. Lätkäonelämää
Kuvituskuva: Pixabay