Site icon Härdelli

Koronavirus iski matkalla: ”Suomessa yskin keuhkojani pihalle, mutta testiin ei päässyt eikä sairaalaan!”

Härdellin lukija kertoo dramaattisista vaiheista, kun hän oli vaimonsa kanssa matkalla Indonesiassa ja heihin iski koronavirus. Kotiin pääseminen muuttui selviytymistaisteluksi, eivätkä vaikeudet loppuneet vielä Suomessakaan. Alla huolestuneen miehen selonteko kokemuksistaan.

”Olimme matkalla Indonesiassa ja siellä ei matkalle lähtiessä pitänyt olla kuin yksi koronavirus-tartunta. Suomessa sillä hetkellä oli muutamia enemmän, olisikohan ollut kuusi tartuntaa. Alkuloma meni hyvin, paitsi vaimo sai ilmeisesti hotellin aamupalalta ruokamyrkytyksen ja se oli ihan kamala tauti. Vei vaimon parin tunnin sisällä aamupalasta suoraan sängyn pohjalle. Sitä kesti kaksi vuorokautta ja jouduimme käymään sairaalassakin nesteytyksessä. Samaan aikaan hotellilla sairastui tuohon samaan ruokamyrkytykseen toinenkin nainen, samoilla oireilla. Hotelli oli hieno ja hyvin hoidettu, silti tällaista tapahtui.

Loman puolessa välissä alkoi tapahtua. Ensin minulla tuli kurkku kipeäksi ja sellainen ihmeellinen kuiva yskä. Tätä kesti tasan yhden vuorokauden ja olo parani. Kävin jopa heti tuon jälkeen sukeltamassa, eikä tuntunut pahalta. Kunnes kurkkukipu palasi, nyt paljon pahempana. Lisäksi yleiskunto alkoi romahtamaan ja ajoi minut sängyn pohjalle. Samaan aikaan hotellilla eräs pariskunta sai täysin samat oireet, sekä eräs mies oli yhtä kipeä kuin minäkin. Kuume nousi ja yskimme keuhkojamme pihalle. Oli aivan hirveää maata sisällä pimeässä hotellihuoneessa ja kärsiä taudista. Tottakai tuli mieleen, että olimmeko saaneet koronaviruksen. Noh, siellä reissussa sitä oli vaikea saada tietää. Olimme yhteydessä paikalliseen sairaalaan, sekä toiseenkin sairaalaan – ainoaan joka teki testejä 100 km säteellä. Sieltä infektiotautilääkäri sanoi, että ainoa vaihtoehto on jäädä hotelliin karanteeniin kahdeksi viikoksi. Olin ollut kipeänä jo neljä päivää sängyn pohjalla kuumeisena ja koko kroppa oli kuin tulessa koko ajan. Kotiinlähtöön oli aikaa alle 2 vuorokautta.

Soitin välittömästi Suomeen IF-vakuutusyhtiöön tästä asiasta, että tällainen on nyt tulossa. Vakuutusyhtiön kanta oli heti, että eivät maksa mitään muuta kuin mahdollisen sairaalahoidon ja lääkkeet. Sanoivat, että eivät maksa karanteenista aiheutuvia kuluja, ylimääräisiä hotellikuluja, peruuntuvan lennon tilalle uusia lentoja… ei mitään. Vakuutuksesta sanottiin, että omalla kustannuksella voi jäädä, he eivät maksa mitään. Noh, päätös oli sillä hetkellä tehty – matkustamme vaikka pää kainalossa kotimaahan. Tämä on tottakai riski, koska mikäli meillä oli koronavirus, tartuttaisimme matkalla useita muita. Laskin omakustanteisen Indonesiaan jäämisen hintaa auki, kahden ihmisen kustannus kahden viikon karanteenista olisi ollut 6-8 tuhannen euron välillä, riippuen paluulentojen hinnoista. Sillä hetkellä paluulentojen hinta olisi ollut n. 2 000 euroa per naama, MUTTA mitään varmuutta paluusta ei olisi ollut, kun maailmaa oltiin sulkemassa. Vaarana olisi ollut jäädä tuonne päiväntasaajan alapuolelle jopa kuukausiksi ja hintalappu olisi ollut sellainen johon meillä ei todellakaan olisi ollut varaa. Ei olisi ollut edes tuohon kahteen viikkoon, joka tällaisissa maailman sulkemisissa on ihan naurettavan lyhyt aika ja kaikki tiedämme, että siihen se ei olisi jäänyt.

Koko hommasta tuli selviytymistaistelu kotiin. Meitä ehdittiin sosiaalisessa mediassa muutaman päivän ajan osoittaa sormella ja tuomita, että miten voimme olla niin ajattelemattomia ja meidän tulisi jäädä Indonesiaan omalla kustannuksellamme. Se ei vaan ollut vaihtoehto meille, ei missään tilanteessa. Pahimmat tuomitsijat sanoivat jopa tekevänsä meistä ilmoituksen… huhhuh…

Lähtöpäivä koitti ja menimme kentälle hyvissä ajoin. Näimme, että siellä on kuumeen mittaus ennen lähtöselvitystiskejä. Ei muuta kuin panadolia ja buranaa naamariin ja tunniksi pariksi odottelemaan lähtöselvitysten avautumista. Pääsimme läpi ja edessä oli yli tunnin jonotus kuumassa ja hikisessä lähtöselvitysaulassa, jossa tungeksi ihmisiä. Osa yski, osa näytti kuumeisilta, osa terveiltä. Kaikki oltiin samassa jonossa lähes kiinni toinen toisissamme. 

Pääsimme vihdoin lentokoneeseen, jossa vaimoni kunto romahti yhtäkkiä heti alkulennon aikana. Olo oli silminnähden karsea. Ympärillä koneessa venäläiset naiset yskivät ja pärskivät, olivat todella heikossa hapessa ja kärsivän näköisiä. Sama tauti jokaisella. Lento oli kuin elokuvasta Final Destination.

Välilasku oli Dohassa. Qatar oli muutama päivä aiemmin suljettu, sinne ei päässyt. Onneksi näin oli, sillä silloin ei ollut kuumeen mittausta transit-lennoille. Vaimoni kunto oli todella huono, eikä minullakaan mikään paras, vaikka olin jo selvästi paremmassa kunnossa. Pääsimme lennolle ja vihdoin Suomeen.

Suomessa lentokentällä ei jaettu mitään tiedotteita, seiniin oli liimattu ohjeita Suomeen palaaville ja maininta 14 vrk karanteenista.

Yskin keuhkojani pihalle ja soitin ilmoituksessa olevaan koronavirus-infoon saadakseni tietoa miten pääsemme testattavaksi, olimmehan juuri palanneet Suomeen ja oireet täsmäsivät täysin. Jonotin puoli tuntia numeroon ja sitten pääsin läpi. Juttelin sairaanhoitajan kanssa, joka sanoi suoraan, että koska emme ole tulleet epidemia-alueelta, meitä ei testata. Sanoin, että meillä on kaikki mahdolliset koronaan täsmäävät oireet, hengenahdistuksesta lähtien. Sairaanhoitaja sanoi, että on todennäköistä että meillä on korona, mutta ilman hengenvaarallisia oireita meitä ei testata, eikä myöskään oteta vastaan sairaalassa. Kehotus oli jäädä kotiin potemaan tautia.

No sitä me ollaan siitä lähtien tehty, kohta viikko. Keuhkot ovat tulessa, yskin niitä pihalle. Koko kroppa on kipeänä ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Ja tämä väsymys on jatkuvaa, vaikka saakin öisin nukuttua.

Meidän matkaseurueesta eräs nainen sai oireita Suomeen paluun jälkeen ja hän pääsee testattavaksi omasta pyynnöstään Pirkanmaalla. Me asumme Uudellamaalla ja täällä ei testeihin pääse kuin vakavasti sairaat sairaalahoitoa vaativat potilaat. Tasapuolista? No ei ole. Onneksi meidän oireet ovat lieventyneet jo huomattavasti pahimmasta vaiheesta ja kohta elämä voittaa. Oli tämä karsea kokemus jopa tällaisille teräskuntoisille nuorille ihmisille.

Jälkikäteenkin ajateltuna oli ihan järkyttävää, että suomalaisille matkustajille ei jaettu mitään ohjeita lentokentällä. Osa meidänkin porukasta lähti suoraan ruokaostoksille marketteihin, kotona kun jääkaappi oli tyhjillään. Me mentiin suoraan kotiin, ei puhettakaan poikkeamisesta kauppareissuille. Suomen hallitus ja THL tyrivät tämän koko koronahomman täydellisesti ja nyt vaan odotellaan milloin homma leviää käsiin ihan kunnolla. Hallitus vatuloi päätöksenteossa ja on ihan jäätävää seurata sitä ammattitaidotonta hidastelua asiassa. Me suomalaiset maksetaan hallituksen takia kohta liian suuri hinta, sanokaa minun sanoneen.

T: Jorma”

Kuva: Pixabay

Exit mobile version